Sieniretkellä ja hankintoja.

Eilen tuli tehtyä tarpeellisia hankintoja :) Löysin tytöille HM:ltä "uggit" ja ostin kaikille syksyksi sellaiset. Itse olen vannoutumaton Ugg-fani; eivät ole kaikista kauneimmat mutta ihan parhaat jalassa. Viime vuonna ostin itselleni ihka-aidot sellaiset, ja kyllä kannatti maksaa. On kuin jalkoja halittais kun ne laittaa jalkaan. Ja eiköhän nuo mun kengät pysy kasassakin useita vuosia.
Kenkien lisäksi bongasin Emilialle ihanan Hello Kitty-takin, joka kuvissakin näkyy. Nyt vaan käytetään sitä ahkerasti ennenkuin se jää pieneksi.

Ja mikä parasta, mulla on taas kamera! Tämä on nyt järjestyksessä kolmas tässä muutaman kuukauden sisällä. En tiedä miksi mulla on epäonnea kameroiden kanssa. Kauan uskollisesti palvellut Sony tippui järveen kesäkuussa, tilalle hommattu Olympus putosi Julian kädestä Porvoon risteilyllä elokuussa ja nyt hankin itselleni Nikonin. Mulla on aina kamera matkassa kun liikun, niin siksi on ollut ihan tyhjä olo kun ei ole päässyt ikuistamaan hetkiä muulla kuin kännykän kämäsellä kameralla. Uuden kameran säädöt on vähän hakusessa ( kuten kuvista näkyy ), mutta se ei menoa haittaa kun pääsee taas kuvaamaan.

Eilen päätettiin koko perhe lähteä lähimetsään bongailemaan sieniä illalla. Aika tarkkaan oli sienet kerätty sieltä, kangassieniä lukuunottamatta. Niitä oli metsä aivan pullollaan. Poimittiin kassillinen talteen, ja tänään onkin luvassa sienien keittelyä ja suolaamista.
Emilia tykkäsi kovasti kun sai säntäillä metsässä edestakasin, eikä menoa haitannut edes se, että tyttö oli nenällään tämän tästä.
Julia keräsi sieniä hirmu innolla ja Lumiakin pääsi purkamaan energiaansa juoksentelemalla ympäriinsä. Täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi joku päivä.

Itselle tuo oli ensimmäinen kerta sienessä sitten lapsuuden jälkeen. Olen niin ötökkäkammoinen tapaus, että metsä ei lukeudu lempipaikkoihin. Nyt syksystä siellä oli kuitenkin mukava liikuskella, vaikka koko ajan pelkäsin että joku hirvikärpänen pesiytyy mun päähän. Mies vakuuteli että tuolla ei ole hirvikärpäsiä, ja ei niitä kyllä onneksi tullut yhtään bongattuakaan.

9 päivää reissuun..Pitäisi joku päivä käydä tulostamassa liput työpaikalla. Into kasvaa päivä päivältä.

Heissan taas!

On hieman aikaa vierähtänyt viime visiitistä. Oli kiva nauttia kesästä, eikä aikaa tullut ihan niin paljoa vietettyä netin äärellä. Mökkeiltiin paljon ja käytiin uimassa.

Lisäksi meillä alkoi kaikki tekniset härvelit järjestäin lahoamaan, tietokoneet myös. Nyt on yksi läppäri taas kutakuinkin kunnossa, ja äiskä pääsee taas kirjottelemaan :)

Esikoisella alkoi koulu elokuussa ja hän viihtyy siellä hyvin. Matikka on ehdoton lemppari ja tyttö tuntuukin olevan siinä melkoisen etevä. Ensimmäinen matematiikankoekin tuli näytille kotiin ja Julia oli saanut täydet pisteet! Lukemisen harjoittelu käynnissä ja siihenkin riittää vielä intoa.

Keskimmäinen aloitti seurakunnankerhon. Kahtena päivänä viikossa, aina kolme tuntia kerrallaan. Ihanaa kun hänkin saa uusia kavereita ja jotain ihan omaa puuhaa.
Lumia odottaa kerhopäiviä aina kovasti.

Emilia pahnanpohjimmainen, päivä päivältä villimpi peikkolapsi. Juoksentelee ympäriinsä ja tekee jekkuja. Siinä saa juosta urakalla perässä.

Täällä muuten sama meno, isäntä käy töissä ja minä olen lasten kanssa kotona. Vielä vajaan vuoden ollaan suunniteltu elämän sujuvan näin. Sitten kutsuu taas työt minullakin, mitä toisinaan kaipaan aika paljon, vaikka yritän toki ottaa tästäkin ajasta kaiken irti.

Meillä Rodoksen reissu lähestyy :) Siihen olisi enää 12 päivää aikaa. Odotan sitä kauhun sekaisella innolla. Pelottaa jättää lapset hoitoon viikoksi, kun en ole kestään heistä ollut ennen viikkoa erossa. Mieltä tosin lohduttaa se, että mummit jotka lapsia hoitaa, ovat parhaat hoitajat keille ikinä voisin lapseni jättää.
Mutta silti..ero varsinkin pienemmästä riipii jo nyt sydäntä.
Isompien tyttöjen kanssa meinaan jutella puhelimessa joka päivä ja he ymmärtävät kun sanon että tullaan vaikka 5 yön päästä kotiin.
Mutta Emppu :/ , se ei paljoa vielä juttele eikä ymmärrä tuollaisia käsitteitä.
Veikkaan että vaikka yritän nauttia lomasta ihan täysillä, niin toisinaan saattaa mennä itkuksi.
Toisaalta odotan, että saadaan miehen kanssa olla viikko ihan kaksin. Ketään ei tarvitse palvella. Mun ei tartte siivota, tiskata eikä tehdä ruokaa.
MITÄ MÄ SITTEN TEEN?? :D Tuntuu että siellä saattaa jäädä itelle liikaa aikaa.
Mutta ihanaa päästä lämpimään maahan, uimaan meressä, istumaan terasseilla, maistelemaan paikallista ruokaa, shoppailemaan jne..

Lumia pääsee huomenna kummitädin kanssa Hevisauruksen konserttiin Tavastialle. Ihana homma, se on oikeastaan Lumpparin eka tuollainen "oma" juttu, sillä hän ei ole ilman siskoja päässyt tuollaisiin erikoisiin tapahtumiin. Kummitädin kanssa jännäillään että mitä likka sanoo, kun musa soi siellä varmastikin melko kovaa, ja dinosaurukset hyppii lavalla. Toisaalta Lumia on kyllä sellainen luonne, ettei ihan pienistä säiky :)

No, tässä kuulumiset tällä kertaa. Pitää yrittää alkaa päivittelemään tätäkin hieman ahkerammin, nyt kun kerta konekin toimii taas :)

Haukaa syksyä kaikille!