Sairastelua

Vietettiin mökkeilemässä 4 päivää ja palattiin eilen. Ilmat oli aika kurjat, satoi melkein koko ajan. Meillä oli omien lasten lisäksi mukana yksi hoitolapsi, ja alkoi seinät kaatumaan päälle kun 4 muksua riehui sisällä koko ajan. Emiliakin onnistui telomaan itsensä kaksi kertaa ; kompastui piharappusissa ja tippui tuolilta.

Yllätin itseni ja kävin uimassa järvessä yhtenä pakkasiltana jäähyhmän seassa. Kylmää oli, niin uiminen jäi yhteen kertaan.


Ja nyt sitten taas iski kovemman luokan flunssa päälle! Tuntuu että tässä on jonkin asteisesti sairastettu koko hemmetin syksy. Olo on vetämätön ja yskittää koko ajan.

Päivä musteni entisestään, kun puhuin lähisukulaisen kanssa puhelimessa, ja hällä on todettu vakava parantumaton sairaus :( Onneksi lääketiede on kehittynyt paljon, ja tuohonkin on lääkkeitä jotka helpottavat elämää. Mutta silti..niin epäreilua.

Teeny tiny little monster

( Kuvat napattu Facebookista )

Julia oli viime viikolla siellä Lady Gagan keikalla ja teki näemmä ison vaikutuksen yhteen Gagan tanssijoista. Naamiksesta löytyy nimellä POSH! The Prince.

Tämä POSH oli Juliaa kovasti ala-aulassa ihastellut ennen keikkaa ja pyytänyt päästä yhteiskuvaan Jullen kanssa. Siihen neiti ei ollut suostunut, ja nyt kun pääsin itse katsomaan millainen henkilö on kyseessä, niin en ihmettele ettei uskaltanut :D Aika hurja ilmestys varmasti ollut.
Julia oli kuitenkin antanut POSHin napata itsestään kuvan, ja eilen huomattiin että kuva on päätynyt hänen facebook-seinälleen. Julia toivoo että Gagakin näkisi kuvan.

Lappi ja eteläkuume jyllää edelleen! Karseeta!!

Levottomuutta.

Nyt se sitten iski, matkakärpäsen purema. Ei ilmeisesti tehnyt siinä mielessä hyvää tuo Rodoksen reissu, että nyt ei millään malttaisi olla kotona ja mieli tekisi vähän jokapaikkaan.

Ykkösenä tulee Lappi :) Oltiin toissa talvena viikko Pyhätunturilla, ja siellä oli hirmuisen hauskaa. Meillä oli vuokrattuna kuvasta tuo Hyyrantalo, ja siitä oli kaunis tunturinäkymä ja noin kilometri rinteeseen. Saatiin olla omassa rauhassa "metsän keskellä", mutta silti riittävän lähellä kauppaa, rinnettä ja ravintoloita.
Houkuttelisi kamalasti taas varata sama mökki tammi-helmikuulle, mutta ikävä kyllä noi Lapin reissut on niin kamalan tyyriitä. Mökin saisi suht edullisesti hiihdä halvalla-aikaan, mutta matkat maksaa viisihenkisellä perheellä maltaita ja eläminen siellä on kallista. Taitaa Lappihaave jäädä seuraavaan talveen.

Toinen vaihtoehto olisi kylpyläreissu koko perheen kera. Viime talvena oltiin Caribiassa, sitä edellisenä Aulangolla ja nyt olisi kiva suunnistaa taas johonkin uuteen paikkaan :)Lapset nauttii noista kylpyläreissuista ihan mahdottoman paljon, kun he rakastavat uimista jokainen. Ja niiden mielestä on hienoa olla hotellissa :) Oma suosikki tuo ei kyllä ole, mutta muksujen riemun vuoksi piti listata se kakkoseksi.

Keväälle suunnittelen laivareissua ainakin isompien lasten kanssa ( ja miehen ), suunatana Ruotsi. Lumia ei ole koskaan ollut risteilyllä, ja Julian edellisestä reissusta alkaa olemaan pari vuotta. Lupasin Jullelle että vien hänet reissuun huhtikuussa, synttäreiden kunniaksi. Sieltä odotan isosti seisovaa pöytää :D

Ja kamala polte olisi myös päästä suunnittelemaan jo uutta Etelän reissua!! Seuraavaksi suuntana on Espanja ja matkaan lähtee ainakin kaksi isompaa neitiä. Voi vaan olla, että tuon haaveen toteutumiseen saattaa mennä hyvinkin kaksi vuotta.
Tosin, ensi vuonna tähän aikaan olen itsekkin taas palannut työelämään ja jos verottaja muistaisi silloinkin yhtä mukavasti kuin tänä vuonna, niin olisihan se mahtavaa päästä reissuun jo sillon.

Ja Empun kummitätiä olisi kiva päästä Emilian kanssa morjestamaan Hollantiin :)

Enää ei tosiaan puutu kuin lottovoitto, niin pääsen matkoja varailemaan :D

Matkakuulumisia, Rodos Ixia 7.-14.10.10

Torstai 7.10
Lähdettiin aamulla viiden jälkeen kentälle, ja siellä oli pakko ottaa pari rauhottavaa juomaa, koska en todellakaan ole lentämisen ystävä :) Puolen päivän aikaan oltiin perillä Rodoksella ja keli oli pilvinen, mutta lämmin. Hotelli oli ihan hieno, ja ranta oli aivan viereassä. Tuuli on Ixiassa aina melko kovaa, mutta eipä tuo haitannut. Päivä meni totutellessa, käveltiin rannalla ja käytiin tavernassa syömässä Egeanmeren kalaa. Oli muuten hyvää.

Perjantai 8.10.
Saatiin aamusta päähänpisto vuokrata skootteri päiväksi. Mies lähti sitä vuokraamolta hakemaan, ja oli kaatunut sillä samantein, koska tiet tuolla olivat hirveän liukkaat pölyn ja autoista vuotaneen öljyn vuoksi. Onneksi ei ollut pahasti sattunut, mitä nyt nahkat lähti käsivarresta ja kyljessä kolhu. No, siitä olikin sitten oikein "mukava" lähteä ajelemaan, olin aivan paniikissa takana. Ajateltiin suunnistaa Falirakiin, koska oltiin kuultu paikasta kehuja. Ajeltiin kylttien mukaan aika pitkään, kunnes ohitettiin vihdoin pieni kylä. Matka tuntui kestäneen ikuisuuksia, ajettiin isolla tiellä 95 km/h ja takaa tulevat autot ohittelivat hirvittävän läheltä. Tuuli oli aivan järkyttävä. Kylän jälkeen pysähdyttiin huilimaan hetkeksi ja samalla huomatiin pieni huomaamaton kyltti joka ohjasi rannalle. Lähdettiin katsomaan se, ja päädyttiin Afandoun aivan mahtavaan rantaan. Ei siis löydetty Falirakia, vaan oltiin jotenkin ajettu siitä jo parikymmentä kilometriä rannikkoa pitkin ohi. Onnellinen erehdys, Afandou oli aivan mahtava!! Kirkas vesi, lähes tyhjä ranta, kallioita ja luolia. Pakko oli käydä uimassa ja paikka varmasti jää mieleen! Eksyttiin vielä kerran ennenkuin oltiin takaisin Ixiassa. Illalla käytiin ravintolassa syömässä hai-annokset, eikä ollut kehuttavaa; eipä maistunut hai juuri miltään. Mies söi alkupalaksi etanoita, ja tykkäsi niistä kovasti.

Lauantai 9.10.
Otettiin aamusta taksi ja lähdettiin Rodoksen kaupunkiin. Käyskenneltiin vanhassa kaupungissa, mikä ulkoisilta puitteiltaan oli oikea nähtävyys. Sisältä paikka ei ollut mitenkään erikoinen, kojua kojun perään ja ylihintaisia kaljakuppiloita. Eksyttiinkin yhteen ottamaan viilentävät oluet. Järkytys oli suuri kun nenän eteen tuotiin 2 litran saapastuoppi. Kiskomiseen meni aikaa, enkä siltikään saanut sitä tyhjäksi. Ja vielä isompi shokki oli se, että nuo kaksi tuoppia maksoi yhteensä 36 e!! Vanhasta kaupungista mukaan tarttui söpö pinkki kesämekko. Voitettiimpa muuten risteily Lindokseenkin lauantaina.
Illasta päädyttiin ruokailemaan perikreikkalaiseen ravintolaan. Meteli oli päätähuimaava kun ruokailukulttuuri eroaa aikalailla suomesta. Turistit eivät sinne olleet eksyneet, ja mies tunsi olonsa kotoisaksi mutta minulla oli ei-tervetullut olo.Ei mikään onnistunut reissu, ja sen päivän ruokasaldo mulla olikin lusikallinen riisiä ja pala kesäkurpitsaa.

Sunnuntai 10.10
Aamusta taas taksilla Rodoksen kaupunkiin ja etsittiin Mandrakiksen satamasta Captain Miken paatti :) Vähän pelotti alkuun onko merenkäynti kuinka kova tuulisella Egeanmerellä. Onneksi kolmen tunnin matka meni mukavasti rannikkoa pitkin ja saavuttiin Lindoksen kaupunkiin. Vesi siellä oli kirkasta turkoosia, talot valkoisia ja kukkulan laella jumalatar Athenelle omistettu temppeli. Otettiin sitten kukkulan juurelta aasi"taksi", joilla kavuttiin rinnettä akropolille. Oli aika hurjaa mennä aasilla pitkin rappusia ja vähän säälitti aasiraukka, mutta kuski vakuutteli että nuo hoikkajalkaiset pienet eläimet jaksavat kantaa jopa 120 kiloa. Hieman lohdutti, että ei kai se sitten luhistu mun alle.
Akropolilta aukesi huimaavat näkyvät, oltiin todella korkealla, aurinko paistoi kuumasti ja vesi oli kirkkaan sinistä!
Ehdittiin vielä pulahtaa Lindoksen lahteen uimaan ennen paluumatkaa. Käytiin Rodoksen kaupungissa pitsalla, ja onnistuin hienosti tippumaan rappuset ( ei johtunut kaljasta vaan hämärästä ) matkalla vessaan. Nuljautin nilkkani, ja se oli mekoisen kipeä.

Maanantai 11.10.
Käytiin Ixian kiertoajellulla juna-autolla ja käveltiin ympäriinsä. Käytiin vähän shoppailemassa, ja löysin taas itselleni mekon. Ja ihanat nahkaiset blingbling-sandaalit. Mies osti vielä totaaliseksi yllätykseksi mulle muistoksi ihanan kaulakorun. Vietettiin aikaa rannalla ja uiskenneltiin. Illasta vielä käytiin upeassa yökerhossa Costa Maressa, joka sijaitsi meren rannalla.Jalka vaivasi koko päivän, mutta onneksi muutama olunen turrutti vähäsen.

Tiistai 12.10.
Päätettiin tutustua paikalliseen bussiliikenteeseen. Ensin Ixiasta bussilla Rodokseen, josta pääsi sitten vaikka minne eteenpäin. Tarkoitus oli lähteä katsomaan Tsambikan rantaan.
Järkytys oli suuri kun päästiin bussiin. Kaikki istumapaikat varattu ja ihmisiä seisoi tiiviisti käytävillä. Sinne vaan joukkoon seisomaan. Hyvä että bussi kulki eteenpäin, niin täynnä ja painava se oli! Seistiin bussin keskivaiheilla ja jossain vaiheessa matkaa ovet aukesi ja mun kipeä jalka jäi oven jäliin. Auts! Olin vähän kiukkusella tuulella kaiken tämän jälkeen.
Rodoksen bussiasemalla huomattiin, että Tsambikan bussi oli lähtenyt jo tunteja sitten ja päätettiin lähteä katsomaan nyt se Faliraki, mitä perjantaina ei onnistuttu löytämään.
Sama meininki bussissa, siellä seistiin kuin sillit sardiinipurkissa. Vihdoin raastavan matkan jälkeen päästiin perille ja pettymys oli aika suuri. Faliraki oli likainen turistirysä mun makuun, ja en pitänyt siitä yhtään. Mieskin alkoi jo kyllästymään mun apeaan ilmeeseen, ja houkutteli mut ottamaan drinksun. No, päätin maistaa Pina Coladaa, ja sekin oli ihan hirveetä :D
Päivän pelasti se, että saatiin selville, että yksi saaren tunnetuimmista rannoista, Anthony Quinn´s bay ( tuttu elokuvasta Navarronen tykit ) oli vain lyhyen matkan päässä. Se oli pakko nähdä! Otettiin siis taksi ja lähdettiin pariksi tunniksi pulikoimaan sinne. Heti mieli rauhottui kun pääsi kirkkaaseen veteen pulikoimaan :) Paluumatka bussilla meni helposti, pääsi istumaan ja tilaa riitti. Matkalta mukaan tarttui täytetty lepakko lasivitriinissä ( !!! ) kun mies siihen niin ihastui. Nimettiin sen Kostasiksi.

Keskiviikko 13.10
Loman viimeinen kokonainen päivä omistettiin Ixialle. Käveltiin kylillä ja rannalla. Osteltiin tuliaisia. Käytiin uimassa.
Ravintolassa mies otti jättisuuren Mixed Fish-annoksen, mistä löytyi erilaisia kalalajeja, mustekalaa, simpukoita, rapuja jne.. Siihen kuului kolme isoa lautasta kalaa, ja ensimmäinen kerta kun nään ettei mies jaksa syödä koko ravintola-annosta :D
Iltaa vietettiin taas Costa Maressa ja hotellin allasbaarissa. Bongattiin myös suomalais-kreikkalainen pubi Kavallieros, mikä oli oikein mukava kun omistaja puhui hyvää suomea.
Esikoisella oli Suomen päässä illalla Lady Gagan keikka, joka vähän äitiä jännitti. Hyvin oli mennyt. Pitkä, tumma, korkkarisaappainen peruukkipäinen mies oli Julian ja serkkuni bongannut aulassa, ja koska Julialla oli samanlainen rusettikampaus, mikä Gagallakin on nähty, mies oli ihastunut Julleen kovasti ja halunnut heistä yhteiskuvan. Julia ei tähän suostunut, mutta oli antanut miehen kuitenkin napsasta timanttikännykällään foton Jullesta, kun selvisi että Mies kuului Gagan lavaporukkaan tanssijana :D

Torstai 14.10
Lähtöpäivä valkeni sateisena. Aamupalan jälkeen pakkailtiin tavarat ja soitettiin taksi lentokentälle. Lento meni hyvin ja lähti onneksi ajallaan.3h 45 minuuttia oli kesto.
Ja voi sitä riemua kun sai taas nähdä lapset!! Puhuttiin joka päivä puhelimessa, niin se helpotti reissussa ikävään.

Mahtava matka oli, mutta kyllä viikko oli riittävä aika olla poissa kotoa. Ensi kerralla sitten lapsetkin pääsee mukaan reissuun. Hintataso hieman kauhistutti, Suomen hinnoissa mentiin, ja paikoittain oli kalliimpaakin. Siitä huolimatta pidin paikasta kovasti, ja vaikka oltiin sesongin viimeisillä lomilla, niin saatiin onneksi kauniit ja lämpimät kelit reissullemme. Nyt voidaan aloittaa talvi ruskettuneina ja levänneinä.

Tunnelmia matkan aattona.

Huomenna se olisi sitten edessä lähtö Ixiaan :) Alkaa jo hieman jännittää..

Täällä on täysi härdelli päällä, ja tuntuu että tekemistä piisaa, mutta en saa otetta mistään. Esikoisen tavarat olen saanut pakattua jo valmiiksi kaikki, mutta meidän muiden laukut on ihan vaiheessa vielä. Olavi-gerbun terra pitää siivota ja Oltsun sapuskat ja muut laittaa valmiiksi, kun Olavi lähtee Julian mukana viikoksi mummolaan. Ohessa pitäisi siivota ja tyhjentää jääkaappi, niin on sitten huomattavasti mukavampi palata.
Pyykit pyörii koneessa, ihanaa kun ei tartte viikkoon pyykätä eikä siivota :)

Iltapäivällä käydään Julian kanssa lääkärissä, sillä hällä on ollut pääkipua ja kuumetta melko toistuvasti aina yhden päivän ajan.

Ja illalla sitten olisi luvassa lasten vienti hoitopaikkoihin. Sitä pelkään kaikista eniten, kun itku tulee yleensä jo pelkästään sillon kun nuo menee viikonloppuhoitoon, ja nyt olisi edessä 8 yötä erossa. No, menen katsomaan kaverin uutta kotia heti kun olen vienyt lapset, niin jos se vähän auttaisi eroahdistukseen kun pääsee kamun kanssa tarinoimaan.

Illasta meinataan saunoa miehen kanssa ja laittaa kaikki valmiiksi aamua varten. Herätys ennen viittä ja matka kohti Helsinki-Vantaata alkaapi joskus hieman ennen puolta kuutta.

Eli palaillaan viikon kuluttua :)

Loppuun vielä parit kuvakikkailut ;)
( Jaa, no ne tulikin tonne alkuun. )

Inhokki nimeltä auton katsastus

Tänään oli taas se päivä vuodesta että mun oli aika katsastaa rämisevä ja koliseva Focukseni. Auton katsastaminen kuuluu mun inhokkeihin, en oikein tiedä miksi.
Ahdistus alkoi jo eilen ja jatkui vahvana koko päivän.

Noh, eihän se läpi mennyt. Ei tullut yllätyksenä, mutta harmittaa silti. Tuulilasissa on halkeama ja siihen täytyy vaihtaa uusi tuulilasi, pakoputken suojapelti on osittain irti ( siitä siis johtuu se, että mun saapumiseni kuullaan kaukaa ) ja lisäksi etupäässä oli joku "koiranluu" joka oli välyksellinen ( ?!? ) Tästä selityksestä ehkä huokuu samalla mun loistava autotietämys.
Mutta joo, ei voisi vähempää kiinnostaa. Auto on mulle välttämätön paha ja pelkästään kulkuväline täällä korvessa. En tykkää niistä yhtään.
Jokatapauksessa remppa tulee maksamaan reippaasti yli 600 euroa.
Tekisi mieli lähinnä tuikata tuleen koko p*ska.

Olen mietiskellyt tota katsastusinhoani, että mistä se kumpuaa.

Ensimmäisen kerran kun 19-vuotiaana jouduin katsastamaan autoni ( "pähee" vuoden -86 toyota corolla )olin tuolloin hyvin isosti raskaana. Vauva antoi odottaa itseään yli 2 viikkoa yli lasketun ajan ja hermot alkoi olemaan riekaleina. Katsastus osui justiin sopivasti tuohon saumaan ja tulos oli tietystikin hylätty.
Aloin vollottamaan vuolaasti suoraan siinä hölmistyneen katsastusmiehen edessä kun niin veetutti. Kampesin itseni autoon ja hyvä että näin ajaa katsastushallista ulos kun kyyneleet sumensi näkökentän. Kyllä hävetti.

Mutta kehitystä on selkeesti tapahtunut näiden vuosien aikana. En muuten itkenyt tänään yhtään :)