Lumpparin tapaturma

Viime torstaina päätin viedä kaikki muksut uimahalliin. Ihan mukavasti meni kolmen kanssa mulatessa lastenaltaassa, mutta kotiinlähtö ei ollutkaan sitten niin hauskaa. Emilia ja Lumia olivat molemmat aivan rättiväsyneitä uinnin jäljiltä, ja molemmat heittäytyivät lötköksi ja alkoivat huutaa. Oikeen mieltäylentävä automatka kotiinpäin siis.
No Emilia meni päikkäreille, ja Lumiakin alkoi katsoa leffaa sängyssä pötkötellen. Kuvittelin että sen päivän draamat oli nyt siinä.
Niin ei sitten ihan mennytkään, vaan juuri ennen kahdeksaa Lumia aloitti taas päättömän riehumisen; halusi hyppiä, loikkia ja juoksennella sellaisen "kivan" ölinän säestyksellä. Monta kertaa komennettiin rauhottumaan, vaan ei mennyt perille.
Oli sitten hypännyt meidän sängylle, ja pudonnut siitä lattialle kätensä päälle kolauttaen samalla korvansa Emilian pinnasänkyyn.
Itse olin eri huoneessa tuolloin ja kun rymäys ja itku alkoi, menin paikalle lohduttamaan ja kysymään mitä sattui.
Neiti valitti korvaansa. Koska korvassa ei näkynyt mitään ja itkukin rauhoittui, päädyin antamaan särkkärin ja laittamaan likan unille.
Aamulla Lumia riemuitsi että enää ei satu korvaan, mutta kun alettiin pukemaan vaatteita, sattuikin käden ojentelu aikalailla.
Eikun lääkäriin, josta toiseen lääkäriin kuvaukseen, ja sieltähän löytyikin murtunut solisluu :/
Nyt kaksi viikkoa neiti joutuu pitämään tukea kädessä.
Käsi ei onneksi kovasti kipuile, ja virtaa riittää neidillä edelleen niinkuin ennenkin.
Itseä vaan harmittaa, ettei tullut lähdettyä jo illalla. Toisaalta illalla en edes tiennyt että käteen on sattunut, kun toinen vaan valitti korvaa. Aika vaikeaa välillä noin pienten kanssa on arvioida, milloin on "oikeasti" sattunut kunnolla, Lumiakin on melko vilkas ja kolhii itseään valitettavan usein.

Aloitettiin tytteleiden kanssa myös joulukorttiaskartelut. Etupuolella jouluisia kuvia ja lumihiutaleita, ja takana meidän tonttutytöt toivottavat hyvää joulua.